8.9.06

Meikkivinkkejä naisyhdistyksistä

Mikä siinä on, että melkein joka puolueella ja muulla yhteiskunnallisella elimellä pitää olla oma naistenkerhonsa? Sitä ollaan sitten niin tasa-arvon asialla, kun päästetään naiset keskenään vaihtelemaan reseptejä ja meikkivinkkejä. Sekö muka tekee puolueesta tasa-arvoisen, että on esittää oma naisjaosto?

Onhan se tietenkin kiva, että naiset tällä tavalla keksivät itselleen puuhaa. Jos ei oikeisiin johtotehtäviin syystä tai toisesta pääse (tai uskalla), niin ainakin voi johtaa sitä omaa naiskerhoaan. Saa siihen ansioluetteloon kivan kuuloisen tittelin. Pitäisiköhän tuollaisista naisjohtotehtävistä laittaa tittelin perään samanlainen määre kuin amk-tutkintoihin? Tiedättehän, tyyliin sosiologi (amk) tai jotain sellaista, ettei sekoitettaisi yliopistotutkintoihin. Olisi sitten ansioluettelossa vaikkapa puheenjohtaja (nais).

Onko moisten akkainseurojen tarkoitus oikeasti edistää jonkinlaista naisasiaa? Eipä tarvitse miesten miettiä tasa-arvokysymyksiä, kun rouvat pitävät omat teemansa erossa muusta toiminnasta. Kun jokin naiskerho sitten antaa julkilausuman naisten asemasta, on uskottavuus hakusessa. Samaan tapaan kuin jos Veronmaksajain keskusliitto haluaisi vähemmän veroja tai opiskelijajärjestöt enemmän opintotukea.


Tittelinkipeät naiset: 1, naisasia: 0.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä noita veronmaksajia ja opiskelijoitakin joskus kuunnellaan, vaikkei viimeisimmästä budjettiesityksestä kyllä ainakaan opiskelijoiden ääni kieltämättä juuri kuulu. Mutta kyllähän nyt naisjärjestöillä on paikkansa siinä missä muillakin etujärjestöillä, ainakin niin kauan kuin maassa on vielä epätasa-arvoa.

Anonyymi kirjoitti...

Kaipa ne naisjärjestöt on jotain vastaiskuja miesten hyvä veli-saunakerho-eräretki-jutuille.
Ja varmaan ihan hyvä juttukin, harmi vaan kun yksi Suomen suurimmista viikkolehdistäkin tekee asiasta pilaa. Ei niistä tuolla menolla edes arvostettuja asioita tulekaan.

Kersantti Karoliina kirjoitti...

anonymous: Virallisten poliittisten elimien naisjaostoilla ja epävirallisilla miesporukoiden eräkerhoilla on kuitenkin eroa. Rohkenen väittää, että epävirallisissa (mies)saunailloissa tehdään enemmän poliittisia päätöksiä kuin virallisissa naispoliitikkotapaamisissa. Vaikka määritelmällisesti tilanteen pitäisi olla toisin päin.